|
| Mikko goes to Heaven - Kuu |
 |
 |
 |
| Kirjoittanut Markus Korri | |||
 Mikko ja kumppanit julkaisivat huhtikuussa uuden Kuu ‚Äìlevynsä. Tunnelma on hieman erilainen kuin edellisellä Kala levyllä, mutta tuntuu, että levy on linjakkaampi kuin aiempi. Yhtyeen soundikin on kehittynyt eheämmäksi. Kun edellisellä levyllä Mikot yhdisteli paljon erilaisia, progemetallisiakin elementtejä omaan, jopa kansanmusiikkihenkiseen tyyliinsä, nyt pysytään yhtä raitaa lukuun ottamatta (Juhlat taivaassa) tuossa folkhengessä, proge-elementtejä kuitenkin viljellen, mutta ne soluttautuvat enemmän bändin varsinaiseen tyyliin.
Sanoituksellisesti bändi jatkaa samoilla linjoilla kuin Kalalla. Ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta puhutaan sekä kristittynä elämisen vaikeudesta. Ally mäk biili tyyliset kliseydet loistavat tällä levyllä poissaolollaan ja taiteellista ilmettä on lyriikoihinkin saatu aiempaa enemmän. Mikkojen ehdoton vahvuus on se, että bändillä on vakituisena jäsenenä sellisti. Tämä seikka luo bändille ominaisen soundin, ja antaa musiikkiin paljon väriä. Myös koko muu asiansa osaava soittajarivistö soittaa tyylillä niin nopeampia kuin hempeämpiäkin kappaleita. Soittorivistä erityisesti mainittakoon loistava rumpali ja kitaristi, joiden hevi- ja progejuuret saavat biiseihin sitä jotakin, mitä tavallinen rivimuusikko ei saisi aikaan. Arvatenkin tästä syystä myös levyn musta‚ lammas, Juhlat taivaassa, on saanut powermetalmuodon. Biisi poikkeaa levyn muusta linjasta täysin ja osoittautuukin eräänlaiseksi musiikilliseksi päänaukomiseksi tietylle kuulijaryhmälle. Kappaleessa vierailee ex-Sonata Arctica synamies Mikko Härkin ja mies kyllä pääsee biisissä näyttämään kykynsä, koska siinä kuullaan kunnon vuoropuhelusoolot kitaran ja synan välillä. Molemmat saavat sympatiat puolelleen taidoillaan. Sovituspuoli on myös paremmin kunnossa kuin edellisellä levyllä. Kappalerakenteet ovat eheämpiä kokonaisuuksia. Kaikessa on kuitenkin puolensa, koska nuoremman kuulijan mieleen tämä voi tuntua jopa tasapaksuudelta, mutta vanhempaan, aikuisempaan mieleen tämä on varmasti enemmän kuin edellinen levy. Toisaalta on hyvä, että bändi ei pyri miellyttämään musiikillaan, vaan tekee sitä mitä itse haluaa. Omaleimaisuudessa Mikko goes to heaven onkin todella hyvin onnistunut. Bändi on luonut oman soundinsa viimeistään tämän levyn myötä pyllistämättä kuitenkaan menneisyydelleen. Silti Kuu tarvitsee Kalaa enemmän aikaa avautuakseen kuulijalleen. Allekirjoittaneen mielestä tämä, jos joku on hyvän levyn merkki. Kertalaakista avautuvat levyt eivät useinkaan kestä paljoa kuuntelua. Osta levy: Maanalaisesta Levykaupasta.
|