Aikana, jolloin toisaalta eletään perinteisen hengellisen musiikin uutta kulta-aikaa ja toisaalta vaaditaan jumalanpalvelusten musiikkia muutettavammaksi nykyaikaisemmaksi tai ainakin helpommin lähestyttävämpään muotoon, julkaisi Finngospel kesäkuun lopulla kaksi mittavaa cd-boxia: ”Hengellisiä suosikkisävelmiä” sekä Mika Piiparisen lähes koko sävellystuotannon sisältävä ”Sinun edessäsi, Herra”. TeroR analysoi millaiselta kuulostaa useampi levyllinen perinteistä hengellistä musiikkia – kumpikin boxi erikseen arvioiden.

HENGELLISIÄ SUOSIKKISÄVELMIÄ

Perinteistä hengelllistä musiikkia on tarjolla runsaasti, jopa kasoittain. Siksi ensimmäisenä mietinkin, että onko kappaleet valittu vain aivan satunnaisesti Finngospelin arkistoista vai onko kolmella cd-levyllä jonkinlaiset teemat. Levyille on annettu nimet ”Pyhäaamu”, ”Suomalainen rukous” sekä ”Kaikki saavat tulla”. Otsikot eivät silti juuri auta, koska esim. Suomalainen rukous sisältää muutaman saksankielisen veisun ja venäläisen kansansävelmän. Näyttäisi siltä, että kyseessä on vain jonkinlainen satunnainen ”Best of” –valikoima.

Harmi, koska jonkinlaiset teemat olisivat auttaneet ainakin minua pureutumaan levyihin syvällisemmin. Voi näitä kuitenkin kuunnella myös aivot narikassa ja todeta vain, että Jeesuksestahan näissä kaikissa lauletaan! Eli mitä levyt siis sisältävät?  Ainakin otoksia virsikirjasta kuten ”Herraa hyvää kiittäkää”, ”Suomalainen rukous” (virsi 584) ja ”Ilta on tullut, Luojani”. Mukana on myös klassisia teoksia Bachilta kuten ”Ave Maria” ja ”Jesu bleibt meine Freude” sekä ikivihreitä klassikoita ”Oi muistatko vielä sen virren” ja ”Täällä Pohjantähden alla”. Hieman ”uudempaa” hengellistä musiikkiakin löytyy eli Pekka Simojen ”Kaikki saavat tulla” ja Jukka Salmisen ”Saviruukku”.

Musiikkiahan on siis tarjolla hyvin paljon, mutta silti uskallan kysyä, olisiko otanta voinut olla ehkä vieläkin laajempi? Nimittäin nyt löytyy useampia sävellyksiä Mika Piipariselta ja vaikka ansioitunut säveltäjä onkin, niin samaan aikaan julkaistiin mittava boxi myös hänen tuotannostaan eli väkisinkin samoja biisejä esiintyy myös siellä. Joitain kappaleita löytyy useampia kertoja kuten juuri Piiparisen ”Kosketa minua, Henki” (huom. samannimisen virren 125 on säveltänyt Ilkka Kuusisto,  sanat on molempiin versioihin tehnyt Pia Perkiö), joka on laulun kera ensin levyllä 1 ja instrumentaaliversiona levyllä 3. Myös iltavirsi ”Oi Herra, luoksein jää” löytyy ensin levyltä 2 ja vielä hieman toisenlaisena versiona levyltä 3 nimellä ”Iltavirsi”. Jos boxiin mahtui yksi biisi Pekka Simojoelta, niin miksei hänen mittavasta tuotannostaan voitu ottaa muitakin – ehkä tunnetumpiakin – lauluja tai joltain muulta ”hieman uudemman” ikäpolven säveltäjältä kuten nyt vaikka Petri Laaksoselta? Tosin nämähän voivat ja taitavatkin olla myös tekijänoikeudellisia kysymyksiä.

Virsistäkin on nykyään kuultu jos minkälaista sovitusta, mikä on omasta mielestäni tuonut raikkautta esimerkiksi messujen toteutuksiin, mutta tämän boxin musiikillinen toteutus on ollut mahdollisimman perinteistä. On hyvä kuulla sitäkin, miten nämä kappaleet ”oikeasti” pitäisi soittaa. Oulun Kamarikuoro, Jaakko Ryhänen ja muut muusikot vetävät levylle oikein hyvin. Uskon tämän boxin löytävän tiensä ainakin monen vanhemman ikäpolven kristityn levyhyllyyn. Silti tämän levyn arvostus jäi heikommaksi johtuen ”ohuesta” lauluvalikoimasta ja turhista toistoista. Lopputuloksena siis kolme pisaraa.

SINUN EDESSÄSI HERRA – MIKA PIIPARISEN MUSIIKKI

Syy julkaista Mika Piiparisen sävellystyö kolmelle cd:lle johtuu säveltäjän ”juhlavuodesta” – hänen syntymästään kun tuli kuluneeksi 100 vuotta ja kuolemasta 20 vuotta. Piiparinen ehti säveltää todella paljon musiikkia ja oli hieno saavutus saattaa sävellykset tällaiselle kokoelmaboxille. Kun on kyseessä yhden ihmisen lähes koko sävellystyö, niin lienee turha edes yrittää esittää arvostelua sävellyksellisestä puolesta – joko tästä tykkää tai sitten ei.

Piiparisen musiikki on sitä itseään eli perin harrasta hengellistä musiikkia, jollaisena hengellistä musiikkia menneinä vuosikymmeninä totuttiin kuulemaan. Todettakoon, etten Piiparisen musiikin suuri fani ole, mutta tämä on vain puhdas makukysymys. Arvostan silti kyllä hänen tuotantoaan. Jokin hänen sävellyksissään enimmäkseen ei minuun kolahda, vaikka kyllä jokin laulujen hartaudessa saa silti minussakin taivasikävän syttymään. Se johtunee varmasti siitä, että Piiparinen koki Jumalan antavan sävellykset hänen päähänsä ja hänen tehtävänsä oli vain kirjoittaa ne ylös.

Mutta sitten itse boksiin. Levyn nauhoitukset ovat aikaväliltä 1979-2001 ja toteutukset ovat biisien luonteen mukaisesti perinteisen hartaita, jopa paatoksellisia. Lähinnä jakaisin toteutukset kolmeen kategoriaan: instrumentaaleihin, kuorosovituksiin ja ooppera- kautta klassisen laulun edustajien sooloihin. Leyt on jaettu kolmen otsakkeen alle ”Sinulle, korkea Herra”, ”Kosketa minua, Henki” ja ”Lunastus”, mutta lähinnä jaottelu koskee jonkin verran soololaulajia, eikä niinkään laulujen teemoja, mikä jälleen kerran harmittaa tällaista Piiparisen musiikkia vähemmän kuullutta. Nyt suuresta määrästä lauluja on vaikea saada kiinni. Ja kuten ”Hengellisiä suosikkisävelmiä” -levynkin kohdalla, niin minua häiritsee laulujen toiston suuri määrä. Yli kymmenen laulua on toistettu levyllä ja laulu ”Kun tummuvat illan varjot” peräti kolmeen kertaan. Tietysti erot ovat sovituksissa ja esittäjissä, mutta minun korvaani ne eivät kauheasti toisistaan poikkea. Kenties tämä ei kuitenkaan kaikkia häiritse.

EOL kuoron, Jyväskylän studiokuoron, Jorma Hynnisen, Peter Lindroosin ja monien muiden muusikoiden avulla on siis saatu aikaiseksi mittava paketti perinteistä hengellistä musiikkia. Vanhemman ikäpolven edustajille kyseessä on varmasti aarteenomainen boxi. Nuorempaa sukupolvea pitänee ensin hieman totuttaa kuulemaan millaista hengellinen musiikki yksinomaan oli menneinä vuosikymmeninä. Kuten jo totesin, joko Piiparisen musiikista pitää tai ei, ja vaikken itse suuri fani ole, niin tällainen paketti ansaitsee neljä pisaraa.

Yhteenvetona molemmista boxeista todettakoon, että Piiparisen boxi tehtiin aivan asialliseen saumaan säveltäjän juhlavuoden kunniaksi, mutta tuntuu siltä, että ”Hengellisiä suosikkisävelmiä” tuli koottua vain siinä siivellä. Silti Finngospelille suuret rispektit siitä, että uskaltavat julkaista myös perinteistä hengellistä musiikkia tällaisella mittakaavalla aikana, jolloin sitä perinteistä musiikkia yritetään pelkästään uudenaikaistaa. Harrastakin musiikkia on hyvä yhä olla olemassa.

-TeroR -