Näkymä Severnaja Dvina -joelle. Kuvat: Anni

Janoisen toimituksen itäisin jäsen Anni kertoo työharjoittelukuulumisten lisäksi venäläisestä joulunvietosta.

 

 

KUULUMISIA

Työharjoitteluaika Arkangelissa alkaa lähennellä loppuaan. Kotiinlähtö koittaa parin viikon päästä. Tuntuu haikealta jättää opiskelijat, koska heitä on suorastaan ilo opettaa. Samaan aikaan olen iloinen siitä, että pääsen takaisin koto-Suomeen kirjoittamaan gradua ja tekemään viimeiset kurssit. Eli ristiriitaisilla fiiliksillä mennään.

Olen monelle kertonut, että aikani Arkangelissa on ollut yksi kovimmista kouluistani ikinä. Perustelen tätä sillä, että saavuin tänne monella tavalla untuvikkona. Heti ensimmäiseksi sairastuin keuhkoputkentulehdukseen ja jouduin tutustumaan venäläiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Työn alettua jouduin toisenlaiseen puristukseen, koska en ollut ennen opettanut suomen kieltä vieraana kielenä, en ollut edes opiskellut suomea kuin tutkintoani varten vaadittavan määrän! Jouduin parissa kuukaudessa opiskelemaan saman, mitä suomenopettajat joutuvat opiskelemaan yhden vuoden aikana. En väitä olevani vieläkään valmis opettaja, saati yrittäväni kilpailla suomea ammatikseen opettavien ihmisten kanssa, mutta on tämä silti ollut todella hyödyllinen koulu minulle.

Koen saaneeni työharjoitteluajalta todella paljon. Olen joutunut opettelemaan hirmuisesti uusia asioita. Ne eivät keskity suinkaan pelkästään suomen kieleen ja sen opettamiseen, vaan myös omaan itseeni, omiin työtapoihini, jaksamiseeni ja toimintaani. Tämä työ on antanut ja ottanut paljon ja olen siitä todella kiitollinen. Satu kirjoitti pääkirjoituksessa muun muassa johdatuksesta ja koen, että tämä työ Arkangelissa on ollut johdatusta. Uskon saaneeni täältä sellaisia eväitä elämääni, mitä en välttämättä olisi muualta saanut.

Pikkuinen tsasouna ('rukoushuone') lähellä Arkangelin keskustaa.

 

TYÖ

Suuren oppimisrupeamani jälkeen työ on tuntunut hyvältä. Se ei ole vieläkään erityisen helppoa ja opin joka päivä (edelleen) uutta, mutta alkusyksystä saamani valmiudet ovat auttaneet työnteossa suunnattomasti. Olen päässyt työssäni siihen vaiheeseen, että voin pitää luentoja yksin. Tähän mennessä mukanani on ollut valvova opettaja luennoilla mukana valmisteluvaiheen tukemisen ja palautekeskusteluiden pitämisen lisäksi. Edelleen minua autetaan ja tuetaan tuntisuunnitelmien teossa ja minulta odotetaan tuntiraporttia siitä, miten meni, mutta nyt saan olla opiskelijoiden kanssa keskenäni. Se tuntuu hyvältä.

Opetuksessa emme keskity ainoastaan suomen kieleen ja kielioppiin, vaan opiskelemme vähän kerrallaan asioita suomalaisesta kulttuurista. Suomalaista kulttuuria käydään läpi esimerkiksi tehtävien ja niissä ilmenevien fraasien avulla. Uskokaa tai älkää, mutta esimerkiksi tavallinen puhelinkeskustelu kertoo jo kulttuurista! Olemme keskustelleet paljon esimerkiksi saunasta, Suomen puoluejärjestelmästä ja siitä, miksi suomalaiset ovat usein ylpeitä kotiseudustaan ja murteistaan. Venäjällä ei paljoa murteita kuule, koska murteen puhujat leimataan helposti "maalaisiksi".

MATKUSTELUA

Työni takia en pääse matkustamaan ihan niin joustavasti kuin opiskelijana ollessani. Olen päässyt silti muutamalle reissulle. Ensimmäinen niistä suuntautui Vologdaan, jossa tapasin koulutovereitani. Oli todella mukavaa tutustua taas uuteen kaupunkiin ja päästä välillä vaihtamaan vapaalle - Arkangelissa tuntuu usein siltä, että on töissä heti, kun astuu asunnon ovesta pihalle.

Toinen matkani suuntautui vanhaan vaihtokaupunkiini eli Moskovaan. Oli todella upeaa päästä vanhoihin tuttuihin paikkoihin ja tavata vanhoja ystäviä. Olin yötä parhaan ystäväni luona ja tutustuin samalla venäläiseen perhe-elämään. Oli hienoa huomata, kuinka hyvät ystävyyssuhteet säilyvät välimatkasta ja ajasta huolimatta.

Kremlin muuri Moskovassa Moskova-joen rannalla.

Arkangelissaoloaikanani kävin myös kerran Suomessa, vaikka minun ei alun perin pitänyt tehdä niin. Matkallani totesin jälleen kerran, että oma koti kullan kallis. Vaikka ulkomailla on mukavaa, niin on se kotiintulo aina yhtä mukavaa myös.

VENÄLÄINEN JOULU

Venäläisen joulun ja uuden vuoden viettopäivä vaihtelee sen mukaan, onko käytössä juliaaninen vai gregoriaaninen kalenteri. Ortodoksit käyttävät yleensä juliaanista kalenteria. Juliaanisen eli vanhan kalenterin mukaan joulua juhlitaan 7.1. ja uutta vuotta 14.1., kun taas gregoriaanisen eli uuden kalenterin mukaan joulua juhlitaan 25.12. ja uutta vuotta 1.1. Venäjän neuvostomenneisyydestä johtuen uusi vuosi on paljon suurempi juhla kuin joulu.

Vologdan komeita kirkkoja.

Ortodoksisessa perinteessä pääsiäinen on vuoden tärkein juhla, mutta joulu ei saisi jäädä sen varjoon. Joulupaasto aloitetaan 40 päivää ennen joulua ja se päätetään vasta jouluaterialla. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu myös joululahjojen anto, vainajien muisteleminen ja yhdessäolo. Joulujuhla kestää kolme päivää ja se päättyy pyhän Stefanoksen muistopäivään, eli näin suomalaisittain tapaninpäivään. Joulun aikaan kuuluu myös tervehdys "Kristus syntyy! Kiittäkää!".

Tavallisissa venäläisperheissä vietetään uutta vuotta hyvin pitkälti samalla tavalla kuin joulua suomalaisperheissä. Hyvissä ajoin ennen joulua kaupoissa myydään uudenvuodenkortteja ja kaupungin keskustassa kohoaa uudenvuodenkuusi. Uutena vuotena annetaan ja saadaan lahjoja, syödään hyvin ja vietetään aikaa perheen kanssa. Joulupukin sijasta Venäjällä tunnetaan Ded Moroz eli Pakkasukko, joka jakaa Snegurotškan eli Lumitytön kanssa lahjoja kilteille lapsille (ja aikuisille).

(Lisää kuvia Annin reissusta löytyy täältä)

 

Hyvää joulun odotusta kaikille Janoisille!

Anni



Pitkä matka joen toiselle rannalle.