Ystäväni sanoi minulle näin. Lähimmäisemme, erityisesti nuoret, voivat päivä päivältä huonommin. Johan sen kertoo syrjäytyneiden nuorten tilastot itsemurhatilastoista puhumattakaan. Sen sijaan itseäni hämmästytti suuresti se, että kaikki kipu pitää piilottaa, eikä sitä enää uskalleta edes itkeä pois. Miksi? Miksi meidän pitää pystyä kestämään suru ja ahdistus? Miksi emme saa tunnustaa voivamme huonosti ja itkeä? Asian ei tarvitse olla näin. Meillä on rakastava Jumala, jonka puoleen voimme rukoilla: ”Isä, minuun sattuu. Auta minua.” Vuosi on jo pitkällä, mutta jokainen meistä voisi luvata vielä yhden uudenvuodenlupauksen. Luvataan jokainen kohdata lähimmäistämme aidosti. Annetaan toisille mahdollisuus jakaa sekä ilonsa että surunsa, jottei kenenkään tarvitsisi enää sanoa ”anteeksi, että itken.” Tämä vuosi olkoon toivon vuosi

The Road, MaataNäkyvissäFestarit 2011. Kuva: Heikki Peräaho.

Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorten tapahtuma Maata näkyvissä –festivaalit järjestettiin Turun HK-areenalla  18.-20.11.2011  jo 27. kerran. Paikalla oli tänäkin vuonna tuhansittain kävijöitä läheltä ja kaukaa: kaiken kaikkiaan 25 000 henkeä. Myös Janoisen toimitus lähti perinteisesti ihmettelemään festareita.

”… joulu on jo ovella”, joten sen kunniaksi Finngospel on tässä syksyn aikana julkaissut melkoisen paketin jouluun liittyviä levyjä. Tästä jutusta löydät lyhyen esityksen kustakin vasta ilmestyneestä viidestä cd-boksista.

Kuva: Sirpa S.

Joulun aika, adventti on odotuksen aikaa. Odotetaan joulua, odotetaan Vapahtajaamme Jeesusta. Samalla joulun aika kertoo, että taas yksi vuosi on päättymässä. Loppuvuodesta on hyvä pysähtyä ja rauhoittua. On hyvä rauhoittua jouluvalmisteluiden ja kiireen keskellä ja hyvä pysähtyä myös katsomaan vähän taakse. Millainen oli kulunut vuosi?